Huomiseksi piti kirjoittaa kouluun kuvaileva teksti. Piti tuoda yksityiskohdat esiin. Valitsin parista vaihtoehdosta sen, missä pyydettiin kuvailemaan jokin mulle tärkeä henkilö. Ja mä kirjoitin Vihreäsilmäisestä. Yhdestä hetkestä viime kesältä, kun odotin häntä ja kuinka hän saapui hiukset nutturalla, reppu selässään, skeittilauta kädessään ja kuinka hän sulki mut lämpimään halaukseen. Ehkä mun piti jotenkin purkaa mun fiiliksiä kirjoittamalla se teksti, sillä me ei olla oltu yhteydessä pariin kuukauteen. Mietityttää miksi me ei olla juteltu. Ahdistaa myös vähän. Hän on ihminen, joka on saanut mut tavattoman iloiseksi ja onnelliseksi niin monesti, mutta hän on myös saanut mut ärsyyntymään ja ahdistumaan useammin, kuin hän osaa edes aavistaakaan. Sillä kaikki nuo ärsyyntymiset ja ahdistumiset ovat tapahtuneet silloin, kun hän on kymmenien kilometrien päässä, enkä mä ole kuullut hänestä aikoihin.
Miten joku voikaan olla niin hieno olento ja samalla ristiriitaisempi kuin kukaan toinen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti