Tällä viikolla oon monesti huomannut ajautuvani toiseen todellisuuteen. Siinä todellisuudessa ovat oleskelleet kahdestaan hippityttö ja hipsteripoika. Maailma on ollut utuinen, valoisa. Tunnelma on ollut rauhallinen ja seesteinen, onnellinen. Nuo kaksi toistensa syliin sopivaa olentoa ovat voineet rauhassa olla lähekkäin ja puhua maailmasta, elämisestä, menneestä ja tulevasta. Eikä kukaan ole heitä häirinnyt.
Mutta sitten tuo toinen todellisuus yhtäkkiä katoaa. Mä havahdun ja huomaan että istun koulussa enkä ole kuullut puoliakaan siitä, mitä opettaja on edessä puhunut. Mä oon yrittänyt olla maalaamatta pilvilinnoja, koska jos niitä ei maalaile, ne ei voi myöskään koskaan romahtaa. En ole siinä kauhean hyvin onnistunut ja nyt tuleva viikonloppu vähän jännittää. Huomenna aamulla, vielä pimeän aikaan, mä näen sen viime viikonlopun punavalkoraitapaitaisen ja me ollaan taas kaksi päivää yhdessä. Oi voi ja oi jee ja mitä tapahtuu? Hassu olo, mutta ihan hyvällä tavalla kai.
Ja nyt mä haluaisin kovasti oppia soittamaan huuliharppua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti