Let's go back to the start.

Päivällä koulussa istuessani mä tunsin, kuinka ahdistava paine mun sisälläni kasvoi. Se painoi rintaa ja keuhkoja. Oli hankala hengittää. Se tuntui melkein samalta kuin silloin kerran pienenä naapurin pojan potkaistessa jalkapallon voimalla mun vatsaan. Ilma pakeni keuhkoista, eikä henki kulkenut kunnolla hetkeen.

Kun lopulta viimeinen tunti päättyi, astuin ulko-ovesta valoisaan, valkoiseen maailmaan. Mä vedin pariin kertaan syvään henkeä. Kirpeä pakkasilma täytti keuhkoni ja vapautti kaiken sen paineen ja ahdistuksen pois. Miten ihanalta se tuntuikaan, kun pystyi hengittämään vapaasti.

Vaikka eilen tuntuikin ihan hyvältä se, että asiat meni niin kuin ne meni, tänään on ollut vähän eri fiilikset taas. Haikeutta ja ikävää. Ihmetystä ja jossittelua. Mutta kaikki se on turhaa, koska mä en varmaan enää koskaan tapaa sitä punavalkoraitapaitaista ihmistä. Tai en ainakaan pitkään aikaan, joskus jossain tapahtumassa ehkä, ehkä en. Nyt pitää vain totutella ja unohtaa ja jatkaa matkaa.

Come up to meet you, tell you I'm sorry
You don't know how lovely you are
I had to find you, tell you I need you
And tell you I set you apart
Tell me your secrets, and ask me your questions
Oh let's go back to the start