Musta tuntuu, että joka ilta mun kroppa ja mieli käy ihan ylikierroksilla. Tuntuu, että voisin juosta maratoonin, sydän sykkii tuhatta ja sataa, kädet tärisee, en pysty istumaan paikallani. Mielessä pyörii juttuja laidasta toiseen ja takaisin. En pysty menemään nukkumaan. Istun sängyllä hämärässä ja kuuntelen rauhoittavia biisejä. Keskityn hengittämiseen, rauhassa sisään ja ulos, sisään ja ulos. Ei se auta. Pyörin sängyssä tunnin, toisenkin, ehkä jopa kolmannen. Nousen ylös, opiskelen hetken tai suunnittelen musadiplomia tai penkkareita, venyttelen ja yritän saada kropan ja mielen rauhoittumaan. Yritän uudestaan nukkua ja vihdoin nukahdan.
Aamulla herään väsyneenä, en meinaa saada silmiä auki.
Mikä mua vaivaa? Haluaisin (ja mun tosiaankin pitäisi) nukkua kunnolla, mutta ei. Nukkumatti, miksi hylkäsit minut vaikka juuri niin kipeästi sinua tarvitsisin?
Kaipaan läheisyyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti