Näin eilen Vihreäsilmäisen. En ollut kuullut hänestä moneen kuukauteen ja sitten hän istuikin siinä mun vieressä ja kysyi, mitä mulle kuuluu. Kerroin, että olen kiireinen ja väsynyt, mutta silti ihan iloinen. Elämä on vähän sekaisin ja kaikki tuntuu hassulta, mutta silti menee ihan hyvin. Sitten mä kysyin, mitä hän. Ja hän vastasin, että menee hyvin. Ja sitten me juteltiin hänen elämästään. Oli hurjan kivaa nähdä häntä, vaikka se toikin mieleeni muistoja. Niitä onnellisia muistoja, jotka saivat mut vielä vuosi sitten ihan sekaisin. Nyt ne ei enää saaneet. Mä en enää takertunut niihin muistoihin, vaan mä ajattelin ne läpi ja menin eteenpäin. Outoa, miten kaikki muuttuu huomaamatta. Ne puolentoistavuoden ja vielä vuodenkin takaiset ajatukset ja tunteet tuntuu nyt niin etäisiltä ja vierailta. En mä enää voisi kuvitella mitään sellaista meidän välille, mitä siinä joskus ehkä mahdollisesti oli. Mutta se on mun mielestä vaan hyvä, koska nyt mä olen onnellisempi.
Seuraavan kerran näen Vihreäsilmäisen huhtikuussa. Tänään on aika tasan kaksi kuukautta siihen.
Pmmp:n Matkalaulu-levy on ihanaihana, mutta nyt vähän huvittaisi kuunnella Scandinavian Music Groupin uutta levyä, koska se on kuulemma hyvä. Oih. SMG - Ei paniikkia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti