Muutamia ajatuksia ja sattumuksia, jotka ovat hämmentäneet ja vähän ahdistaneetkin tän viikonlopun aikana.
Ensiksi:
Eilen multa kysyttiin: "Mistä sä unelmoit?" Mä en osannut vastata. Mä mietin ja mietin, mutta en vaan keksinyt "tarpeeksi hyvää" vastausta, jonka olisin kehdannut sanoa ääneen. Tosi tosi hämmentävää. Mulla on tavotteita ja asioita, jotka mä haluan saavuttaa, kokea, tehdä elämässä, mutta onko ne asioita joista mä unelmoin? Mä en tiedä. En osaa vieläkään vastata tuohon kysymykseen.
Toiseksi:
Lauantaina aamulla toisilleen ventovieraat ihmiset kohtasivat, juttelivat,
tutustuivat. He viettivät vuorokauden yhdessä ja sitten kun sunnuntai kääntyi kohti iltaa he erosivat, eivätkä
ehkä koskaan enää kohtaa. Miten omituista. Mäkin olen tänä keväänä jo neljänä viikonloppuna ollut pienen ohikiitävän hetken osa tuntemattomien, mutta samalla tosi huippujen, tyyppien elämää. Mutta enää mä en näe heitä. Joskus jos me kävellään toisiamme kadulla vastaan, ei me moikata eikä ehkä edes tunnisteta toisiamme. Se meidän pieni yhteinen hetki muuttuu merkityksettömäksi osaksi menneisyyttä ja elämä kuljettaa meidät eri suuntiin.
Lopuksi vielä hymyilyttävä asia:
Sain eilen illalla terveiset siltä tammikuun punavalkoraitapaitaiselta ihmiseltä. Se ilostutti, koska hän oli ajatellut mua. Hihi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti