Se päivä, jota me ollaan odotettu lukion alusta alkaen.

Eilen: "Montako päivää meillä on jäljellä?!" "NOLLA!" "Entä muilla?!" "IHAN VITUSTI LIIKAA!"

AAAAAA koko se päivä oli vaan jotain niin loistavaa!

Viime yönä (kun en halunnut mennä penkkaribileisiin) kävelin neljä tuntia kaverin kanssa hiljaisessa kaupungissa. Oli pimeää ja vähän viileää, kädessä mukillinen kuumaa kaakaota ja vierellä hyvää seuraa. Oli tosi kivaa. Lopulta päädyttiin meren rantaan ja päätettiin lähteä yhtäkkiä seuraavalla lautalla Suomenlinnaan katsomaan Majakkaa ja sen valoa ihan niin kuin muumeissa muumitkin tekevät. Mä en ollut koskaan ennen nähnyt majakkaa toiminnassa. Se oli hieno ja jotenkin mystinen. Mystisyyttä lisäsivät taivaalla pilvien lomasta näkyvä täysikuu ja helmikuinen yö.

Ennen kuin lautta lähti takaisin mantereelle, me seisottiin hetki saaren rannassa ja katseltiin kaukana näkyviä Helsingin valoja. Mulle tuli hassu olo. Mä tajusin, että siellä jossain kaukana niiden valojen keskellä on koti, mutta ei ehkä ole enää kauaa. Silloin mä ekan kerran oikeasti sisäistin sen, miten kaikki tulee muuttumaan. Lukiota 0 päivää jäljellä, kirjotukset vain ja niiden jälkeen kaikki on auki. Ymmärsin, että mulla on mahdollisuus tehdä mitä vain. Huikeaa.

Tuo yöllinen kävely ja pikkuinen seikkailu sekä ne satumaiset ja huikeat fiilikset oli ehdottomasti paras tapa juhlia sitä, että se oli sit siinä.