Viime yönä mä näin unta kaupasta, jonka hyllyt olivat kattoon asti täynnä appelsiineja. Tuon kaupan omisti Vihreäsilmäinen ja mä ostin häneltä paperipussillisen täydeltä niitä kauniin keltaisen oransseja appelsiineja.
Koskaan mun elin aikana ei ole tänä päivä, helmikuun seitsemäntenätoista päivänä, satanut vettä tai näkynyt nurmikkoa. Mä olen tottunut viettämään tämän päivän ulkoillen kylmässä, valkoisessa maailmassa, mutta tänään mä lompsin limenvihreät kumpparit jalassa. Hassua, että yhdeksästoista olemassaoloni vuosipäivä on ollut erilainen kuin kahdeksantoista edellistä. Hassua myös, että näitä vuosipäiviä on kertynyt jo se yhdeksäntoista. Hih.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti