Kun toissapäivänä kävelin yhden ystävän kanssa aarniometsässä
ja kun pieni poika kiipesi bussissa kotimatkalla viereeni ja katsoi mua tuimasti
(ja näytti samalla äärettömän söpöltä)
ja kun eilen mukava ja hyväntahtoinen mies tuli silittämään mustaa otusta jota olin lenkittämässä
ja toivotti sitten hyvää vappua iloisesti
ja kun sen jälkeen näin miten auringonsäteet työntyivät läpi pilven reiästä
ja kun nyt syön samaa meloonikarkkipurkkaa kuin pienenä
musta tuntuu, että tää maailman on vielä sittenkin aika kiva paikka ja on täällä aika kivojakin ihmisiä. Eikä mun tarvii olla niiden kanssa enää, joiden seurassa mulla on paha olla.
Ohoi pitää vaan katsoa asioita hieman eri perspektiivistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti