Aika monen päivän voimattomuuden ja aika monen yön valvomisen jälkeen, eilen viimein tunsin ilonpoikasen kuplivan sisälläni. Maailma oli (ja on edelleen!) kesäinen, näin vuoden ensimmäisen pääskysen ja haistoin kukkivan tuomen. Olisiko se kesä nyt saapunut tänne jäädäkseen?
Parina viime päivänä on tapahtunut kivoja asioita ja ne ovat muistuttaneet mulle, miksi elämä on niin hienoa.
Ensiksi mulle muistutettiin, miten kivaa ja mielenkiintoista voi olla tuntemattomien ihmisten kanssa keskusteleminen. Rappukäytävässä naapurin mies kertoi, kuinka Yhdysvalloissa asuessaan hän ruokki iltaisin neljä omaa kissaansa ja sitten vei ruokaa ulos, jotta lähiseudun kulkukissat saisivat myös syödäkseen. ("Niillä oli semmoiset pienet kännykät, joilla soittelivat toisilleen, että täältä saa hyvää ruokaa.") Monesti pihalle tuli myös pesukarhuja ja kerran jopa kojootti!
Sitten puhuin erittäin mukavan puhelun yhden puhelinmyyjäpojun kanssa (joka puhui söpöllä murteella) Cosmopolitan-lehdestä. Miten kattava paketti se on, kun siellä kerrotaan muodin ja suhteiden lisäksi miehistä ja seksistä. Jos olisin tilannut sen, olisin saanut lahjaksi leopardikuvioisen suoristusraudan ("Se on 16cm pitkä, joten menee näppärästi vaikka käsilaukkuun!") ja koristekivisen kellon, joka ei kuulemma ollut rihkamaa. No en kuitenkaan tilannut.
Toiseksi mulle muistutettiin, miten pikkuiset asiat saavat mut iloiseksi. Oli hauskaa nähdä vanhoja tuttuja ja juhlia hieman kevättä ja alkavaa kesää Tampereella, uusi ja söpö hippimekko päällä, maistellen ekaa kertaa koivun mahlaa. Tampereelle mennessä huomasin, että yhden motarin ylittävän sillan alapuolelle oli maalattu "TIE VIE" ja tullessa huomasin toisen sillan alla tekstin: "TIE TUO". Nerokasta tosiaan hihi. Ilostuin vielä lisää, kun sain kesäkuulle viikoksi töitä ja kun varasin ekan oman kissanpennun (!!!), jonka mahdollisesti saan alkusyksystä. Vihdoin mun kaikkein pitkäaikaisin haaveeni (saada oma söpö kisu) ehkä toteutuu oi oi.
Musta tuntuu, että viime päivien aurinko on saanut ihmiset kömpimään ulos koloistaan. Kaikki näyttävät niin iloisilta ja kesäisiltä. Ihmisten keskellä vallitseva onnellisuus on melkein käsinkosketeltavaa. Näin erään naisen istumassa puun alla pienessä metsässä ja tekemässä paperitöitä. Hymyilytti paljon, mutta käänsin silti katseeni pois kun hän huomasi, että katselin. En halunnut häiritä.
Iltaisin laulaa satakielet. Rakastan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti