Miksi aivan joka kerta?

Miksi aivan joka kerta tuntuu hassulta, kun olen viettänyt pitkän ajan kanssasi, Vihreäsilmäinen?

Miksi aivan joka kerta sä istut aivan mun lähelle (niin lähelle, että jos tulisit vielä lähemmäksi olisit sylissäni) ja kerrot mulle hauskoja juttuja? Ja vaikka ympärillä olisi muita, sä kerrot ne jutut vain mulle.

Miksi aivan joka kerta musta tuntuu ristiriitaiselta? Kun olet siinä lähellä, mä nautin seurastasi ja siitä että sä olet siinä mun kanssa, mutta kun mä katson sun vihreisiin silmiin muhun sattuu, koska mä tiedän, ettet sä koskaan tule enää yhtään lähemmäksi. Ja sitten kun sä olet mennyt, mä kaipaan sua takaisin siihen mun lähelle.

Miksi aivan joka kerta kaikki on niin sekavaa, enkä mä oikeasti tiedä mitä mä haluan? Haluan sut, mutta tavallaan en haluakaan ja silti haluan ja silti en kuitenkaan.

Miksi aivan joka kerta, kun me ollaan yötä samassa paikassa, mä valvon ja katselen miten kivalta sä näytät nukkuessasi? Aivan joka kerta mä olen katsellut sua ja aivan joka kerta mulla on ollut tosi haikea olo, koska tiedän etten se ole minä, joka seikkailee unissasi.

Miksi aivan joka kerta, kun me ei halata toisiamme erotessamme, mulle tulee entistä kovempi ikävä? Ihan kuin etäännyttäisi toisistamme, ihan kuin jotain jäisi kesken, ihan kuin kaikki ei olisi enää niin kuin ennen joskus oli. (Vaikka ei se halaamattomuus välttämättä sitä tarkoita. Joskus vain tilanteet menee niin ettei ennätä tai pysty halaamaan toista.)

Ps. Mulla oli aika muikean mukava ja huippu hauska viikonloppu, koska Tuittu ja Vihreäsilmäinen ja moni muu kiva tyyppi hihi.