Kuuntelen Björkiä ja ukkonen jyrähtelee taas taivaalla. Maailma on hämärtynyt jäätyään tummien pilvien varjoon. Kohta varmaan sade rummuttaa ikkunaan, enkä tänäänkään taida lähteä pyöräilemään.
Mä olen jumittunut neljän seinän sisälle. Mulla on koko ajan nuutunut olo, öisin voisin nukkua melkein kellon ympäri. En oikeastaan kiinnitä huomiota siihen, mitä suuhuni laitan tai mitä päivisin teen. Tuntuu raskaalta. Taidan olla hieman eksyksissä. Ikävöin.
Viikon päästä olen uudessa kaupungissa. Onko se uusi alku, jolloin saan
positiivisen energiani ja elämänasenteeni takaisin? Ole se, jooko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti