Tänään uskaltauduin ulos.
Istuin kahvilla ystävän kanssa. Kävelimme keskustassa ja mä nautin, kun sain vielä katsella kotikaupunkini tuttuja katuja, tuttuja taloja, tuttuja maisemia. Fiilistelin perjantaipäivän aurinkoa, sadekuuroja ja uudestaan pilvien takaa kurkkaavaa aurinkoa. Kaupunki oli kaunis ja musta tuntui haikealta, koska en tiedä milloin seuraavan kerran kuljen siellä päin. Mutta samalla musta tuntui (ekaa kertaa moneen päivään), että maailma on täynnä mahdollisuuksia. Maailma on tosiaan niitä pullollaan! Pian mä pääsen etsimään itselleni niistä sopivia ja samalla saan etsiä omaa paikkaani niiden keskeltä.
Tänään tunnen olevani elossa.
Aa tää postaus on jotenkin ihana! En osaa sanoa mitään järkevää mut jotenki sait mut ajattelemaan kaikkea. Maailma on todellakin täynnä mahdollisuuksia, ne vaan pitää osata käyttää ^_^
VastaaPoistaHuuu mahtavaa kuulla, että heräsi ajatuksia! Carpe diem!
PoistaJa kiitos ihanasta kommentista hihi. :------------)