Haluan lentää musiikin siivillä.

Kävin viime viikon lopulla teatterissa katsomassa musikaalin The Sound of Music. (Oli muuten aivan huippu hyvä!) Kun teatterin orkesteri aloitti ensimmäisen sävelen soittamisen, kylmät väreet lähtivät kipittämään mun kroppaani päästä varpaisiin ja takaisin. Hurrrrrrrr ja sama toistui joka ainoa kerta kun orkesteri aloitti soiton. Pitkään aikaan ei musiikki ole aiheuttanut mussa niin voimakasta fyysistä reaktiota. Huh.

Tuo reaktio sai mut tajuamaan, kuinka suuri ikävä mulla on orkesterisoittoa. Olen ollut kaksi kuukautta ilman mitään aktiivista tai säännöllistä soittamista, enkä haluaisi olla päivääkään enää. Jotenkin vain se tunne siitä, että musiikki on sitä mitä haluaisin tehdä, on taas herännyt ja paljon voimakkaampana kuin koskaan ennen. Haluaisin elää läpi viuluni sävelillä hetkiä, kertoa tarinoita ja välittää tunteita. Se pienen tytön unelma siitä, että saisi soittaa teatterin orkesterissa, on noussut jälleen pintaan. Se olisi vain jotain niin huikeaa.

Nyt mä kuitenkin opiskelen toista alaa. Sekin kyllä on sellainen, joka mua kiinnostaa päivä päivältä enemmän ja jolla haluan työllistää itseni. Se on sellainen ala, jonka avulla voin yrittää omalta osaltani parantaa maailmaa. Mutta ehkä sitten sen jälkeen on aika alkaa toteuttaa tätä pitempi aikaista unelmaani. Onni on että mun ei tarvitse valita, kummalle alalle haluan, sillä mulla on elämässäni aikaa saada molemmat. Toista pitää vain ehkä odottaa hieman kauemmin, mutta odotellessani mä voin silti pitää jo saamiani taitoja yllä sekä mennä jossain määrin niissä eteenpäinkin. 

Hurrrrr nämä ajatukset saavat taas kylmät väreet kipittämään ja onnellisuuden kuplimaan mun sisällä.

Musiikki on ihmeellistä ja lumoavaa.