merihevosetkin itkevät.

we<3it

Mä istun laiturilla sateessa.

Sadepisarat helisevät osuessaan tyyneen järven pintaan.

Se on sateen laulua.

Mä kuuntelen sitä aivan hiljaa.

Se laulaa mulle saduista.

Se laulaa seitsemästä villijoutsenesta.

Se laulaa tuluksista, jotka sotamies löysi puun sisältä.

Se laulaa peukalon mittaisesta tytöstä ja rumasta joutsenen lapsesta.

Se laulaa mulle myös itkevistä merihevosista.

Ne itkevät koska niillä ei ole enää puhdasta vettä.

Ne itkevät koska edes sade ei voi antaa niille puhdasta vettä.

Nuo merihevoset eivät enää koskaan naura.

tyhjyys.

mun sisällä vallitsee tyhjyys.

suuri musta-aukko.

viikon aikana sain viettää mahtavan leirin, sain parhaan tiimin, sain pari oikeaa ystävää ja 11 pikkusisarusta. se läheisyys, intensiivisyys, ilo ja turvallisuus täyttivät aijemmin tuon mustanaukon. 

mutta nyt se kaikki on poissa.

TATATATATATAAAAA

nyt edessä viikon verran leirielämää saaressa meren rannalla.

tätä mä oon oottanu kolme kuukautta.

jännnnnnnnnäääää.

meripihkan sisällä kaunis kärsimys.

Mä olen pitkästä aikaa pystynyt taas lukemaan, kesäloma on siis tehnyt tehtävänsä.

Sonja O. kävi täällä.

"Karkaa, elä ja kerro niille koko synkeä stoori." Se oli kerran maailmassa Sonja O:n ja Pirkan yhteinen motto. Ja se myös kuvaa kirjaa loistavasti. Sonja O. kertoo oman synkeän stoorinsa, joka on täynnä feminismiä, kommunismia, ryssä vihaa, bilettämistä, dokaamista, joukosta erottumista, runkkaamista, huoraamista, runoutta, kirjeitä, pitkän pitkiä lauseita, miehiä ja naisia erikseen ja yhtä aikaa, 70-luvun Sörkkaa ja Kalliota, tanssisaleja, Neukkulaa, masentumista, mielisairaalaa, Moolokia, naisen huonoa asemaa, uuden kokeilemista, virheiden tekemistä ja ehkä jossain määrin myös virheistä oppimista.

Itsenäistymistä, aikuiseksi kasvamista.

Suorasanainen ja taitavasti kirjoitettu tarina. Pisti oikeasti ajattelemaan.

Suosittelen.

"Mitäkö odotan? En ainakaan aplodeja."

pohjoinen on ilmansuunta mutta siellä oli silti parasta.

kuukkeli

jäämeri

PORO !

tässä on yö, jolloin aurinko paistaa.

oi.

katsokaa nyt kuinka hienoja ne on.

mä haluan ne NYT !

aaaaaarghdsidfhjazoidrhfd

mun pään sisällä huuta. siellä huuta tahto. siellä huutaa asia. asia, mitä oon halunnut jo lähemmäs puoltoistavuotta. mä haluan mun hiukset takkuun. oikeasti ihan takkuun takkuun takkuuun! ja mä tiedän että koska mä oon halunnut takkuja mun päähän jo noin kauan se ei ole mikään hetken mielijohde. 

joten: hiusten kasvatus projekti alkaa än yy tee NYT. 

mä tiedän myös, että mun hiukset on ehkä vasta ylppäreiden jälkeen tarpeeks pitkät, jotta niistä tulee parhaat rastat, mutta kyllä mä maltan kasvattaa. ja ainakin saan ostettua oikeen kokosen ylppärilakin.

 mutta aaaaaaaaaaaaaaaaa mä haluan rastat just NYT! jumalauta.

ps. mä en ees tykkää että mulla on pitkät hiukset, mutta kyllä mä rastojen vuoksi kestän.

pps. pian saatte kuvia ja tarinoita kaukaa pohjoisesta. oi rakastan suomen luontoa ja metsiä.

päivän pituus kakskytneljä tuntia.

mä lähden korkealle

korkealle pohjoiseen

katsomaan poroja

ja yötä jolloin aurinko paistaa

mä en ole ikinä käynyt niin korkealla, minne menen nyt. huimaa pelkkä ajatuskin. 

ainakin melkein.

maanittele minut.

se kuiskaa mun nimeäni

kutsuu hiljaa luokseen

maanittelee suloisesti

melkein vastustamattomasti

näen auringon laskevan

se maalaa pilven haituvan

uudella värillä

ennen kuin painuu mailleen

haaveilen illasta

jolloin ei aurinko laskisi ollenkaan

vaan valvoisi vierelläni

koko pitkän yön

mieli tekee lähteä

kesäisen yön syliin

missä pääskyset lentävät

siluetteina sinistä taivasta vasten

mutta kuka tulisi kanssani

kuka jaksaisi lähetä

yön selkään seikkailulle

joka olisi ainoa laatuaan

Tarina sinulle, joka et koskaan tule lukemaan tätä.

Hän katsoi sinua silmiin. Ei pystynyt väistämään katsettasi, koska silmäsi ovat niin kauniit. Siniset. Tarkkaavaiset. Ja sinä katsoit häntä silmiin monesti, pitkään ja rauhassa. Se hämmensi häntä. Hän istui virelläsi, jutteli ja nauroi kanssasi. Hän kuunteli hiljaa sinun soittaessa kitaraa. Se teki häneen vaikutuksen, hän löysi sinusta uuden puolen. Hän valvoi vierelläsi. Katsoi kun nukuit rauhassa sikeässä unessa, eikä sinulla ollut aavistustakaan kuinka sinua tarkkailtiin. Alitajunnassa oli toiveita, nuo toiveet näkyivät hänen unissaan. Aamulla hän heräsi taas karuun todellisuuteen. Edessä oli mahdoton yhtälö, joka ei koskaan tulisi toteutumaan, ratkeamaan. 

Ja se olit sinä.

Koko päivän hän on miettinyt asioita. Miettinyt sinua, miettinyt salaisuutta, miettinyt totuutta, kunnes julma tietoisuus iski vasten kasvoja. Julma tietoisuus tunteista, joita hänellä ei saisi olla. Ne on pakko tukahduttaa, ajatteli hän, vaikka samantien tiesikin sen olevan mahdotonta.

Jos tässä ei mitään muuta hyvää ole, niin ainakin aivan helvetin hyvä 'tunteiden kurissa pito' -harjoitus. Hän ajatteli.
 

sateenkaaria päällesi satoi.

we<3it

viime lauantaina oli helsinki pride. olin siellä parin muksan ihmisen kanssa. paljon iloisia, värikkäitä, räväköitä ihmisiä, jotka olivat sellaisia kuin halusivat olla. näin kaverin naispuoleisen kaverin ja hänen tyttöystävänsä. heille on pian tiedossa perheenlisäystä. kuinka kivaaaaa. jollain oudon syvällisellä tavalla tunsin kuuluvani sinne. sinne värikkäiden ja iloisten ihmisten joukkoo. ensi vuonna pitää uudestaan.

miksei joka päivä ilmapiiri voi olla noin värikäs ja suvaitsevainen kaikkien ihmisten keskuudessa? kysymys johon ei ehkä koskaan löydy vastausta.

olipa kerran jussi.