Maksoin tänään elämäni ensimmäistä kertaa laskun ihan itse nettipankissa. Kyllä tämä aikuisuus ja sen velvollisuudet on jänniä joojoo.
Juttelin eilen viuluopettajan kanssa siitä, mitä oon ajatellut tehdä lukion jälkeen. Mä haluaisin vaihtaa maisemaa niin pian kuin mahdollista. Muuttaa täältä pois, tästä talosta, tästä kaupungista. Olisi mahtavaa vuoden päästä muuttaa savon maalle, minne mua veri niin kovasti vetää. Siellä mä asuisin vanhan kivisen kerrostalon pikkuisessa yksiössä. Siellä olisi mun suuri ihana ja upottava sänky, tilava punainen ruoka/työpöytä kera läppärin ja ompelukoneen, unisieppari katossa, ikkunoissa printtiverhot, nurkassa nuottiteline ja sen lähettyvillä viuluni ja kitara, sekä basso seinällä, ja eteisessä skeittilauta.
Aamuisin mä saisin herätä aikaisin ja istua rauhassa leveällä ikkunalaudalla, juoda kahvia ja katsoa aamuista kaupunkia. Mun suloinen kissani, minkä mä olisin vihdoin saanut, istuisi mun sylissä. Sitten mä nappaisin viulun selkääni, hatun päähäni, kangaskassin olalle ja suuntaisin skeittilauta kainalossa rappuja alas. Ja niin mä vaan rullailisin kohti koulua, missä mä soittaisin koko päivän.
Ihana utopia. Olisi mahtia, jos asiat menisi oikeasti noin, mutta epäilen. Luultavasti mua odottaa välivuosi ja kotona asuminen lukion jälkeen. Ei hirveästi houkuta, mutta toisaalta musta itsestänihän se on vain kiinni, mitä mun elämässä tapahtuu lukion jälkeen. Sen saan itse valita!
Mua on hirveästi viime viikkoina ruennut houkuttamaan itsenäistyminen. Ihan oma koti ja mun oma elämä. Mutta ehkä mun kannattaa asua vielä ainakin vuosi täällä mamman hoivissa. Onneksi tiedossa on tämän kevään aikana yksinäisiä viikonloppuja ja viikkoja, jolloin saan taas hippusen itsenäisyyttä. Minulle annetaan tikkari, joka napataan mun käsistä ennen kuin kerkeän syömään sen kokonaan. Saan vain pikkuisen maistaa sitä. Ja sitten äiti onkin taas jo kotona.
Huomenna tiedossa bileet. Saas nähä kuinka monelle saan taas selittää, miksi en juo alkoholia vaikka olen 18.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti