Nukuin yli 13 tuntia sikeästi...

...ja silti kaikki on tänään tajuttoman vaikeeta helvetti...

Ai ai captain!

Seilasin suurella purrella tuosta meren yli kaukaiseen maahan. 
Ah Stockholm. Yksi niistä ainoista kaupungeista ulkomailla, joihin voisin kuvitella muuttavani joskus. Vaikka välivuodeksi lukion jälkeen. Mä vaan tykkään siitä niin paljon.

Nyt lievästi sanottuna väsyttää, koska viimeisen kolmen vuorokauden aikana oon nukkunut ehkä yheksän tuntia. Muutenkin sekavoittaa, koska humaltuneita ihmisiä ja ei-niin-humaltuneita ihmisiä ja salaisia katseita ja ei-niin-salaisia katseita ja ja ja.

Kukkia ja kaljuja puita.

Eilen hypärillä lampsin läheiselle huoltsikalle, ostin suuren kahvin pahviseen mukiin ja lähdin kävelemään kevääseen. Mä vain kävelin yksikseni ja rauhassa. Katselin kukkivia krookuksia ja leskenlehtiä, kaljuja puita ja kuuntelin kun mustarastaat lauloivat kilpaa keskenään. Mä nautin auringosta, keväästä ja siitä ihanasta rauhallisesta hetkestä, mikä oli tupsahtanut keskelle mun koulupäivää. Ei ollut kiirettä, ei stressiä tai ahdistusta. Olin vain minä ja mun kahvi ja iloinen luonto mun ympärillä.

Nyt ulkona sataa ja mä pidän siitäkin kovin.

Se yö seurasi myös onnellista päivää.

Viime yönä kävelin kohti kotia. Oli viileää ja taivaalla näkyi tähtiä. Oli kaunein kevät yö ja mä olin onnellinen. Mä kävelin yksin ja vain kuuntelin keväisen yön ääniä. Katselin pimeässä liikkuvien otusten elämää ja mulla oli jollain tavalla satumainen olo. Ja mä näin sen kuutamon.

Mä muistin yhden viime elokuun yön, jolloin kävelin samaa reittiä yksin. Olinpa tulossa samoihin vuorokauden aikoihin ja samasta paikastakin, kuin viime yönä. Se yö seurasi myös onnellista päivää. Sinä yönä oli hämärää ja lämmintä. Silloin oli vielä kesä ja silloin mä itkin. Mä itkin koska olin nähnyt sinut, Vihreäsilmäinen, ensimmäistä kertaa toisen kanssa. Aluksi olit ollut minua lähellä ja me oltiin naurettu yhdessä. Sitten olin huomannut kätesi toisen kädessä ja sen huolehtivan ja lämpimän katseen silmissäsi, kun katsoit häntä. Näytit jotenkin ihan eri ihmiseltä ja musta tuntui kuin en olisi tuntenut sua ollenkaan. Silloin mä tajusin, ettei mulla ollut sinulle enää mitään merkitystä. Se satutti paljon ja se satutti pitkään.

Viime yönä mietin paljon tuota elokuista yötä. Tuntui, kuin se olisi ollut vasta hetki sitten, vaikka oikeasti siitä on jo kauan. Ihan liian kauan ja samalla ei päivääkään liian vähän.

11 11 11 11

Ohjeet
 
Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, jolla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaaja, jolla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista!

Eli sain tämän haasteen Elamilialta! Jee mahtavaa kiitos paljon!

11 asiaa minusta:

1. Mulla on ruskeat silmät, enkä vaihtaisi niitä mihinkään.
2. Mä rakastan aamuja.
3. Haluisin osata kunnolla soittaa viulun lisäksi alttosaksofonia, alttoviulua, pianoa, kitaraa ja ukulelea.
4. Stressaan ja ahdistun aivan liian helposti.
5. Mun lemppari vuodenaika on syksy ja sen tuoksu on ehkä paras maailmassa!
6. Bussimatkoilla tarkkailen kanssamatkustajia ja kerron mielessäni heistä tarinoita.
7. Mä uskon, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen. Ei taivaassa tai helvetissä, vaan jossain muualla.
8. Mä rakastan kirjoittamista. Runoja, päiväkirjaa, blogia, novelleja ja esseitä.
9. Mä en puhu englantia. Ruotsi on kivaa ja sitä osaan semisti.
10. Mä tykkään pohtia joskus tosi kummallisiakin asioita ja puhua syvällisyyksiä.
11. En koskaan meikkaa.

Elamilian kysymykset:

1. Lempihuvipuistolaitteesi? Mahdollisimman pyörivä, kieppuja, kovaa vauhtia menevä ja korkealla!

2. Viisi lempparielokuvaasi? Gladiator, Amelie, kaikki Disneyt, Äärimmäisen lujaa ja uskomattoman läheltä, Frida.

3. Tykkäätkö stand up-komiikasta? Kuka on suosikkikoomikkosi/komediennesi? Tykkään! Sami Hedberg ilostuttaa monesti mun perjantai-iltoja.

4. Viisi suosikkinäyttelijääsi? Russel Crown, Audrey Tautou, Ellen Page, Nicole Kidman, Johnny Depp.

5. Suhtaudutko asioihin vakaasti tai onko sinulla tapana liioitella? Riippuu tilanteesta. Yleensä varmaan aika vakaasti...

6. Seuraatko kykykilpailuja? (esim. American Idol, Idols, Talent, Dance, Pakko Tanssia etc.) Miksi/miksi et? The Voice of Finlandia ja Dancea katson, koska musta on niin kivaa katsella ja kuunnella kun ihmiset oikeesti osaa! Se on ihan huikeeta.

7. Mikä viimeaikainen muoti-ilmiö ihastuttaa sinua? Mikä taas ärsyttää? (Mikä vaan käy muoti-ilmiöistä tanssi-ilmiöihin ynnä muihin.) En seuraa muotia. Ärsyttää monet jutut, esim. se että samassa porukassa liikkuvilla tytöillä saattaa olla samanlaiset puoleen selkään roikkuvat pidennykset ja jakaus keskellä päätä. Lähinnä se ehkä, että ihmiset näyttää samalta, eivätkä tuo omaa persoonaansa esiin.

8. Seuraatko suosikkiartistiasi/bändiäsi ympäri Suomea/maailmaa vai käytkö sen keikoilla vain kun on keikkailemassa kotikaupungissasi/lähiseudulla? Voi nolous, olen käynyt suosikkibändini keikalla vain kerran.... mutta siis netin kautta seuraan heidän menoaan ja seuraavan kerran kun lompakkoni näyttää kivan pullealta varaan ehdottomasti lipun keikalle!

9. Onko sinulla erikoista pelkoa tai fobiaa? (Tarkoitan sellaista kammoa, että sinun kammoasi ymmärtävät lähinnä vain samasta fobiasta kärsivät eikä välttämättä kukaan lähipiiristäsi) Oksentaminen. Parin paniikkikohtauksen jälkeen voin todeta, etten pysty olemaan samassa tilassa missä joku oksentaa, meinaa oksentaa tai on oksentanut. Mä meen silloin vaan jostain syystä ihan shokkiin. Tämä on yksi syy siihen, miksi en koskaan juo alkoholia.

10. Missä sinä olet hyvä? Olen hyvä pohtija, kuuntelija ja oon myös hyvä hymyilemään. :)

11. Tykkäätkö Ocean's 11:stä? Ööö... mikä se on? TV-sarja? Voi toinen nolous.......

Minun kysymykseni:

1. Onko jumalaa/jumalia olemassa?
2. Portaat, liukuportaat vai hissi? Miksi?
3. Suosikki satusi, mitä sinulle luettiin kun olit pieni.
4. Miksi kesä on niin monen mielestä paras vuodenaika? Onko se sinunkin?
5. Kallein aarteesi?
6. Jos saisit matkustaa ihan minne vain maapallolla, minne matkustaisit ja miksi?
7. Jos voittaisit lotossa vaikkapa 1 000 000 euroa voisitko lahjoittaa siitä edes osan hyväntekeväisyyteen? Minkälaiseen hyväntekeväisyyteen? (Esim. mille järjestölle tms...)
8. Kolme asiaa, joita arvostat eniten ihmisessä.
9. Hymyiletkö vastaantulijoille vai seisotko bussipysäkillä vain tuijotellen jalkojasi?
10. Asia, mikä on saanut sinut itkemään ilosta.
11. Pidätkö sateesta? Miksi pidät tai miksi et? 

Ja haastan.....

just give me moments 
Pieni laulu ihmisestä 
aurinkolaulu 
Joutsenpäiväkirjat 
Barnan kaa 
Keeping an eye on the world going by my window  
finger{p}rints 
Paradise circus (joo sori tiedän, sait tämän saman haasteen hetken aikaisemmin, mutta jos vastailet vain noihin mun kysymyksiin niin jeejee :>)
Little Mayana 
Lukemattomien Tarinoiden Huvila 
Kaksi sanaa, ilman kolmatta 

Huhhuh olipa urakka! Mutta kiva sellainen hihi.

ps. tänään oli hyvä päivä, hymy.

Mä haluaisin nähdä kuutamon.

Mä elän hetkessä. Mä elän hetkissä. Mä elän läpi hetkiä. Mä elän hetken kerrallaan. Mä elän joskus vain hetkittäin. Ja joskus en silloinkaan.

Tänään mä oon elänyt noilla kaikilla tavoilla. Menneisyydessä ja tulevaisuudessa. Mä olen ollut läsnä ja samaan aikaan ihan toisella puolella universumia. Mä olen sepitellyt taas ihmisistä tarinoita ja mä olen pohtinut yksinäisyyttä ja sitä, miten paljon mä olen sitä joskus pelännyt. Mä olen kirjoittanut ja ikävöinyt ja siitä ikävästä kirjoittanut. Mä olen iloinnut siitä, että elämä menee eteenpäin ja siitä, että mä pysyn sen perässä. Mun elämä on ekaa kertaa pitkään aikaan selkeää, selvää ja samaan aikaan hämmentävän sekavaa. Kaikki on hauskaa ja mun ajatukset leikkii hulluilla ideoilla. Suunnittelen kesän seikkailuja.

Ja mä haluaisin nähdä kuutamon.

Aurinkolaulu.

Kohotat katseesi valoon, taivaan sineen ja kultaan,
painat kätesi uupuneet kevään heräävään multaan.
Näin on parasta olla,
kaikki on oikein ja hyvin,
anteeksianto on syvin
maalla ja auringolla.
Olet vihannut itseäsi kauan ja katkerasti,
Talven pitkinä öinä tuntenut sieluusi asti:
turha on peistä nostaa,
toivoa vapautusta,
uudella valheella ostaa
hetken lohdutusta
Siispä sanasi jokainen
olkoon kirkas ja hyvä.
Tästä päivästä lähtien
virta voimakas syvä,
joka on matkalla
mereen ikuiseen
sinunkin sielus on kantava
elämän sydämeen.

- Mika Waltari

ps. minä tykkään tästä blogista !

Ohi on, ei enää koskaan ikinä.

Mä seisoin siinä niiden edessä. Ne kaikki istu vaan hiljaa ja tarkkaili mua. Kuuntelivat korvat tarkkana. Mä tärisin päästä varpaisiin, kun mä soitin. Mokasin parissa kohdassa aika huollella, voi luoja.

MUTTA NYT SE TUTKINTO ON TEHTY.

Läpi meni, eikä enää koskaan ikinä tarvii sitä tehdä. Kaikki paineet lähtee ja nyt mä voin vaan soittaa. En voi kyllä kieltää etteikö vähän harmita, mutta ehkä pääasia on nyt se, että vihdoin sain runnottuu sen läpi. 

Kokonaisuudessaan (kappaleet + asteikot) koko tutkinto meni ihan ookoo. Ehkä mä voin joku päivä olla siihen vielä tyytyväinen. Nyt vähän jännä olo, en tiedä oonko ilonen tästä vai vituttaako vaan.....

Tarviin rautahermot.

Älä panikoi älä panikoi älä panikoi älä panikoi.
Kylmän rauhallisesti vaan.
Huomenna soitat ja sitten se tutkinto on siinä. Tehty. Done. Suunta vaan eteenpäin.

Mä pystyn siihen.

Sepitän heistä pieniä tarinoita.

Ulkona vesipisarat syövät lunta.
Bussissa ehkä parasta viihdettä on katsella kanssamatkustajia ja sepittää heistä pieniä tarinoita. Mielessään suunnitella heille jokaiselle erilainen elämä.
Parin vuorokauden aikana olen kuunnellut muutaman ystävän murheita, olen kuunnellut ja lohduttanut sekä vain istunut ja kuunnellut edelleen. Onneksi nyt mulla itselläni on voimia kuunnella, koska omassa elämässä asiat ovat hyvin. Mä haluan auttaa.

Nyt mä haluaisin vain haaveilla ja maalata taivaanrantaa. Kirjoittaa runoja ja seikkailla. Nähdä tulevaisuuden.

Yksi nettisivu päivitettiin....

....JA MUN KESÄNI PELASTUI JUURI!

Voiko musiikkia hengittää?

Aamulla lauloi mustarastas seittemän aikaan, kun olin kävelyllä. Ekaa kertaa pitkään aikaan taivaalla purjehti pilvilauttoja. 

Koko päivän olisi mun pitänyt lukea historiaa, mutta hengitin vähän liikaa Coldplaytä ja se historia jäi sivusijalle... hups. Huomenna kokeessa vituttaa, kun eteen napsahtaa pari esseetä. 

Ja illalla tuli ystävä ja pelasti mut mökkihöperyydeltä, mikä olisi mua kohdannut jos olisin ollut yksin hiljaisessa talossa edes hetkenkin pidempään. Oli ihana jutella hömppäjuttuja ja vähän vakavampiakin juttuja.

Nyt kuumaa kaakaota ja hassuja ajatuksia. Hehe.

I feel my heart start beating to my favorite song.

Coldplay - Every Teardrop Is a Waterfall

Mä näen sen.
Mä kuulen sen.
Mä haistan sen.
Mä tunnen sen.

Mä hengitän sitä.
Mä olen sen keskellä ja se on kaikkialla mun ympärillä.
Mä elän siinä ja se elää minussa.

KEVÄT. 

Rakastan sua, melkein yhtä paljon kuin syksyä.
Tänään mun lemppari laulu on kevään oma, villi ja raikas, laulu.

Kevättä rinnassa selkeesti.

TUMTUMTUM

Pääni sisällä jyskyttää joku migreenin poikanen.
Olen yksin ja ketään ei tule kotiin viikkoon.
Onneksi mulla on särkylääkettä ja levy taloussuklaata, ne saavat pelastaa mut tänään.
Ehkä mä vain makailen ja tuijotan kattoon ja haaveilen, kunnes särkylääke vaikuttaa.
Sitten voisin taas yrittää lukea, koska koeviikko.

Keitä te olette?

 Löysin vanhoja vanhoja valokuvia viime vuosisadan ensimmäisiltä vuosikymmeniltä. Hämmentävää ajatella, että varmaan kaikki kuvien ihmiset ovat mun edesmenneitä sukulaisia. Joskus he ovat eläneet täällä omaa elämäänsä. Kaikilla heillä on oma tarinansa, mutta nyt kukaan ei muista enää heidän nimiään, ei heidän ääniään. He ovat meille vain kellastuneiden kuvien liikkumattomia kasvoja tyhjillä ja elottomilla katseilla. Aika karua, että aika on vain unohtanut heidät.

Hei kuka olet sinä nuori mies, joka olet päässyt ylioppilaaksi vuonna -24? Mihin elämäsi on sinua heittänyt?

Entä keitä olette te nuoret tytöt kansakoulun luokkakuvasta? Miksi teillä kaikilla on niin hapan ilme kasvoillanne?

Entäpä te nuoret miehen, jotka olette päässeet juuri jääkäripataljoonaan, kuinka moni teistäkin jäi sodan hirvittävälle tielle, eikä palannut enää koskaan kotiin?

Tai entä sinä nuori kaunis nainen, ehkä kolmissakymmenissä, kuoliko sinunkin miehesi sodassa? Tekikö joku lapsistasi nuo mustat puiset kehykset kuvasi ympärille? Nyt, lähes sata vuotta myöhemmin, ne ovat edelleen ehjät...

Liian paljon tyhjiä kysymyksiä. Liian paljon äänettömiä vastauksia ja kertomattomia tarinoita. Liian paljon unohdettuja muistoja....