Istuimme hetken yhdessä ja avaruus katsoi meitä.

Ekan kauniin kesäyön vietin ystävän kanssa istumalla meren rannassa. Taivas punersi ja satakieli lauloi aivan lähellä. Me yritettiin tunnistaa kaikkia niitä lintuja, joiden laulua satakieli matkii. Nähtiin lepakoita ja erilaisia rastaita, sekä tähdenlento. Me käveltiin pitkään, monta tuntia ja monta kilometriä jutellen ja ihmetellen maailmaa ja tulevaisuutta. Saavuttiin kotiin neljän maissa aamulla, kun aurinko oli nousemassa, katulamput sammuneet ja hesari kolahtanut postiluukusta. Tuon yön jälkeen unirytmit on menneet päin helvettiä, mutta ei se mitään, mä lomailen ja suunnittelen heinäkuun suurta seikkailua.

 

Äsken naapurin mies toivotti aurinkoista viikonloppua ja lisäsi vielä, että hänestä on aina kovin kivaa nähdä mua. (Viime kesänä hän sanoi, että nenäni näyttää ranskalaiselta nenältä.) Elämä on hienoa!