aamuisin kuljen
hymyssä suin metsän halki
enkä iltaisin meinaa nukahtaa
koska pää on niin täynnä
kivoja ajatuksia
miksi silti kuitenkin
epävarmuus hiipii mieleeni
kun sitä vähiten odotan
ilman syytä
se tekee sinne kodin
kai jäädäkseen
vaikka olen
päivä päivältä onnellisempi
kuin aikoihin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti