11. marraskuuta 2014

Ehkäpä elämä onkin pienen pienen pieni kupillinen teetä kanssasi.


  On tapahtunut seuraavanlaista:

- Junassa käytävän toisella puolella matkustivat kissat Huugi-Buugi ja Roksu-Poksu.
- Sateen kasteleman bussin ikkunan läpi katsottuna marraskuisen harmaassa tyhjässä kaupungissa on jotain kovin viehättävää.
- Pikkuinen kömpii aamuisin nukkumaan rintani päälle ja kehrää niin, että musta tuntuu kuin rintakehäni resonoisi sen kanssa.
- En osaa iltaisin enää olla ilman iltateetä.
- Tapasin viime viikonloppuna joukon mahteja tyyppejä ja odotan innolla tulevaa vuotta kun päästään tekemään hommia yhdessä.
- Olen jutellut pitkiä leppoisia keskusteluja Vihreäsilmäisen kanssa ja hymyillyt paljon.
- Kerrankin sain itselleni vr:n tarjouslipun.
Tämä, tämä ja myös tämä soi repeatilla.
- Deadlinet paukkuu, stressitaso nousee ja kuohuu.

Elämä rullaa eteenpäin tutulla marraskuisella tavallaan: tahmeasti, harmaasti mutta se etenee kuitenkin. Päivät kuluvat valtavan univelkasyklin syövereissä, mikä johtaa keskittymiskyvyttömyyteen, hysteerisiin naurukohtauksiin ja yksinäisyyteen. Juon aivan liian monta kuppia kahvia päivässä ja kaipaan edelleen viereeni läheistä olentoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti