vuoden viimeinen päivä.

tammikuussa taivalsin tennarit jalassa talvessa. sillon oli myös ehkä paras koulutus ja kivoja ihmisiä siellä.

helmikuussa vuodet nousi yhdellä ja 365 päivää aikuisuuteen oli todellista vihdoin.

maaliskuussa näin arto tuunelan ja kumppanit, se oli yksi parhaista illoista koskaan. tapasin myös yhden pojan, jonka kanssa juttuja oli melkein kuukauden verran. missäköhän hän on nyt?

huhtikuussa tuli tietooni tiimi, jonka kanssa leiriä vetämään kesällä. nuo kuusi mahtavuutta tapasin ja tiesin jo silloin, että siitä tulee kivaa.

toukokuussa toivoin jo koulun loppumista, koska ulkona oli jo ihan kesäkesä.

kesäkuussa tuli se loma ja kesäduunia painoin. jalka myös hajosi ja jalkapallottomuus alkoi. oli paska olo ja ahdisti paljon.

heinäkuussa näin pohjoisen ja se vei mun sydämen. vietin myös mahtavista mahtavimman leirin, vuoden parhaan viikon. kahdesta tuli tärkeimpiä, toisesta ystävä ja sisko, toisesta veli ja jotain muuta. mulla vaan oli niiin hauskaa!

elokuussa oli suuri ikävä. näin leiri-ihmisiä ja sitten oli taas se ikävä. koulu alkoi ja sanoin heipat ihanalle kesälle.

syyskuussa loppui pelaaminen virallisesti. oli todella tyhjää ja haikeaa monesti.

lokakuussa olin landella ihanaisen naisen luona. koulussakin raadoin, olin väsynyt.

marraskuussa kouluttajakoulutuksessa minusta koulutettiin kouluttaja. näin sen kesän kivan pojan ja sitten oli taas ikävä. muuten marraskuu oli yksi ahdistus, paha olo koko ajan. tutkintokin tuli tehtyä puoliksi ja totaalisesti romahdin.

joulukuussa kääntyi vuoristorata ylöspäin. on ollut taas parempi olla. paljon konsertteja ja joulu ja joululoma. unirytmit helvettiin ja ajotunteja monta.

ja tässä sitä taas ollaan. vuoden viimeinen päivä ja sellainen alusta alkava olo. musta tuntuu, että kasvoin henkisesti paljon. sain tutustua uusiin mahtaviin ihmisiin ja sain oikeita ystäviä. sain olla sellainen kuin olen ja musta pidettiin silti. jouduin luopumaan, mutta sain kokeilla uutta. kaiken kaikkiaan siis kivakiva vuosi takana.

seuraavalta vuodelta odotan tanssimista, aikuisuutta, uusien asioiden kokeilemista, tulevaisuudensuunnitelmien selkiämistä, leimaa ihoon, ajolupaa, uusia ihmisiä, vanhoja ihmisiä ja viimestä vuotta lukiossa.
saapas nähä mitä tuostakin vuodesta loppujen lopuksi tulee.

anonymos kiittää ja kuittaa.

se tunne kun.

tiedättekö sen tunteen, kun selvät tulevaisuudensuunnitelmat murskaantuu hetkessä? kaikki menee ihan uusiksi, koska maailman realiteetit vetää sua turpaan.

tiedättekö sen tunteen, kun voisi vain nukkua ja nukkua ja nukkua, mutta samalla pelottaa ettei sitten yöllä enää nukutakaan?

tiedättekö sen tunteen, kun silmät ovat koko ajan valmiit itkemään ja räpytät sitä yli määrästä kyynelnestettä vähän väliä takasin jonnekin silmäluomien alle?

tiedättekö sen maun, kun suussa on samaan aikaan kylmää kahvia ja tummaa taloussuklaata?
se maku on ainut hyvä asia tässä päivässä.

mä tiedän kaiken tuon ja voin sanoa, että mun pään sisään on noussut samanlainen sumu kuin se, mikä peitti alleen tämän kaupungin tänään. jotenkin vaan.... turha kai suunnitella mitään tai haaveilla mistään, kun kaikki aina lyödään palasiksi kerta toisensa perään.

joku rakentaa mun ajatuksista häkkiä ja olen unessa.

 öisin nukun vain kolme tuntia. pimeässä pää täyttyy ikävistä ajatuksista. rauhatonta rauhatonta. miksi unen saanti on niin hankalaa?

en halua sytyttää valoa, koska se virkistää mielen ja silloin en varsinkaan saa unta. annan painostavan pimeyden peitellä mut painajaismaiseen ahdistukseen.

lopulta nukahdettuani rauhattomat unet valtaavat mun mielen. sekavasti ihmisiä ja tapahtumia ihmeellisissä paikoissa, jotka ei millään tavalla oikeasti liity toisiinsa.

lopulta herään unen ahdistavan sekavaan fiilikseen ja sytytän sen valon. enkä nuku enää koko yönä. ja tää sama rundi toistuu yöstä toiseen. helvetti.

promise me.

ei muuta tänään.

joku toinen päivä sitten.

kirjoitin viime yönä pitkän tekstin.
kerroin siinä juttuja, mutta poistin sen äsken. se oli ihan mitättömyyttä vain.
mielessäni on pyörinyt monia asioita viime päivinä.
niitä on vaikeaa saada kirjoitettua ylös. mutta ehkä mä osaan tehdä sen joku päivä.

oon miettinyt, miksi sorsat eivät jäädy jaloistaan ojaan.

joulu.

olen käynyt haudalla ja sytyttänyt kaksi kynttilää.
lahjat on kuusen alla.
ulkona on lunta.
tämä on kiva joulu ja mulla on hyvä olla.

ei valitettavasti itse ottama.

rauhallista ja kynttilöiden valaisemaa joulua kaikille.

luut ja niiden ytimet.

maailmanloppu jäi siis jälleen kerran tulematta.
viimeinenkin konsertti ohi ja loma täällä ohoi! ja loman alku toi tullessaan heti flunssan alun jippiii..... ärsyttävää, stressin laantuessa se iskee aina heti. jouluun on kaksi yötä. eilen viimestelin viimeset lahjat. enää ne pitää saada pakettiin.

näin viime yönä unta yhdestä mun koulun pojasta. meillä oli ihan selvästi jotain säätöä siinä unessa, vaikka oikeasti en edes tunne häntä. jotain olen tanssiessa jutellut. heräsin yöllä puoli neljän jälkeen, siihen tunteeseen että "nyt mä olen onnellinen." no olin juuri nähnyt tuon unen. nukuin sitten aamulla tunnin ja vartin pommiin ja myöhästyin kenraaleista kolme varttia. hups. kroppa meni nopeasti lomavaihteelle.

en tiedä miksi apeus hiipi luihini ja niiden ytimiin. tuo uni hämmensi minua vähän. mietin päivän mittaan monesti sitä erästä taas. jauhoin sitä samaa paskaa, kiersin samaa ympyrää. mutta asia on nyt niin, että mä en voi tehdä yhtään mitään sen asian tai ihmisen suhteen. mun pitää vaan oppia elämään sen kanssa.

odotan sinua täällä, odotan vaikket palaisi koskaan. tai sitten odotan vain niin kauan, kunnes aika parantaa mun haavat. voidaanko me sitten taas olla ystäviä?

21.12.2012

we<3it

maailmanlopun elkeet selkeesti ilmassa...

kylmyys ja unohdus.

we<3it

sormet ja varpaat kärsii hypotermiasta. melkein ainakin.
kerroin teille jokin aika sitten, että se eräs poika lupasi soittaa sitten kun saapuu tähän kaupunkiin.
no kuulinpa sivusta, että hän on tämän viikon täällä.
tässä sitä odotellaan puhelua. mä en usko, että hän soittaa.

kellopelin kaltainen appelsiini.

we<3it

tuntuu hassulta
ihan kuin kellot olisi menneet sekaisin
kun hämärää on jo kolmelta
haluaisin käpertyä nukkumaan
talviunen kaltaista unta
ja herätä vasta 
kun myrsky on laantunut
tai ehkä muutun vain appelsiiniksi
kellopelin kaltaiseksi.

jonain päivänä mä en enää pysty tähän.

mitäs tässä näin.
oli 12.12.2012 klo.12.12
olisin halunnut silloin kirjoittaa, mutta ideat oli poissa. ja fiilikset.
kaikki on jotenkin tosi normaalia. mulla menee ihan hyvin, ei tosi hyvin eikä tosi huonosti.
mutta tavallaan tää tuntuu niin tylsältä. liian tasasta?
olen laihtunut kesästä.
huomasin sen kun sovitin wanhojen mekkoa eikä se meinannut pysyä mun päällä.
mä en ymmärrä miten se on mahdollista, koska olin ihan varma etten mahu siihen mekkoon.
mutta nyt pitäisikin lihoa. lihottaa itteeni.
mä en haluaisi....

fucking worthless.

All that I am 
I just can't find the words to make you understand me 
As brave as I am 
I'm not close to showing you who I am or what I feel

You're so fucking perfect 
You're so fucking cool 
and I'm so fucking worthless 
when I'm far from you 
In the end it doesn't matter 
'cause you make me complete

taas jotenki niin turha olo. kaikki vaan on, mut silti ei oo mitään. joskus tuntuu, että asiat on sekaisin, mut sit ei tunnu miltään. tasapaksua kaikki.

Negative - Fucking worthless 

sä et olisi aamulla siinä, sen tajusin minäkin.

Erin - Sä et olisi aamulla siinä 

Sä et olisi aamulla siinä,
Sen tajusin minäkin
Olisi tää ilta ja yö,
Ja sitä minäkin halusin
Ja sä pidit sun sielusi kiinni,
Sitä yritin minäkin
Etten saisi rakastaa,
Sen kuitenkin
Sen kuitenkin
Mokasin

 kävelin pakkasessa ja mietin niitä näitä ihmeitä ja epäihmeitä. sitten havahduin kuulemaan tuon yllä olevan kertosäkeen. piti kelata kappale alkuun ja kuunnella jokainen sana tarkasti. ei ei ei voi mikään kappale osua noin täydellisesti. yllä on kuin suora kuvaus eräästä illasta ja yöstä viime kesältä. mitä helvettiä?
meni tavallaan fiilis vähän pilalle, koska mietin tuota kivaa iltaayötä. se tuli taas mieleeni, eikä lähde sieltä ihan heti pois. mä taidan olla ainoa, jolle sillä yöllä on vielä jotain merkitystä.

tänään oli kaverin ylppärit. oli kivaa. tänään leivottiin pipareita. tuli hyviä. ainiin itsenäisyyspäiväkin on. ihan hauskaa sekin. mä oon ollut vähän hukassa viime aikoina mun tulevaisuuden suhteen. jotenkin meni hetkeksi usko omiin soittotaitoihin ja motivaatioon ja kaikkeen muuhunkin, mikä liittyy klassiseen musiikkiin. mutta jotenkin eilen mä löysin sen uudelleen! mä vaan jotenkin tajusin jälleen, miten tärkeetä se on mulle. nyt kun tutkinto on ohi hetkeksi, eikä mulla ole mitään paineita soittamisen suhteen, voisin vaan koko ajan soittaa ja soittaa ja soittaa ja ja ja. hassua, mutta erittäin mukavaa.

ps. kuvatkuvat

mietin missä meet.

we<3it

joskus vieläkin talviaamuisin
mietin missä meet
onko vastanneet vuodet unelmiis
minkälainen tie sulle annettiin?

neljä kuukautta ja kaksi päivää sitten kirjoitin tämän.
ei mennyt edes vuottakaan. hän vain unohti, haalistui ja katosi.
omituista miten nopeasti asiat muuttuu. ja ihmiset.
mietin monesti mitä kaikkea meidän välillä oli ja miten se kaikki hiipui pikkuhiljaa kiduttaen pois.
jos siinä nyt jotain ylipäätään oli. saatoin myös kuvitella kaiken.
ja edelleen hän on mielessäni useasti.............

kynttilät on kauniita.

on ensimmäinen adventti.
äiti laittoi adventtikynttelikön ikkunalle.
minä sytytin kaksi kynttilää.
toisen ukille ja toisen mummolle.
molemmat ovat olleet poissa jo kauan, mutta toivottavasti he silti näkevät nuo kynttilät sieltä jostain.
minulla on ikävä heitä.

on aika olla oman onnemme seppiä.

naapuri lapio rikkalapiolla lunta parvekkeelta.
pikkuinen poika kahlaa lantiota myöten lumessa.
kaupunki on parissa päivässä hautautunut valkoiseen vaippaan, ihan niin kuin muumilaakso konsanaan.
on aika hassua. tavallaan tuntuu, että vastahan oli kesä ja ne kesän ihmisen. ja nyt jo on maa ihan valkoinen ja jouluun kakskytneljä päivää. mä pidän talvesta. se on ihan kuin jostain sadusta.

nyt kun koeviikko on ohi, tutkinto on ohi, eikä oo mitään stressaamisen aihetta, alkaa munkin mieleeni hiipiä se sama vatsanpohjassa kutitteleva joulun odotus, ihan niin kuin lapsena. se joulun fiilis on vaan jotain niin hienoa. mä en ymmärrä ihmisiä, jotka stressaa joulusta ja joululahjoista. eikö se riitä, että saa rauhassa olla läheistensä kanssa ilman kiirettä?

mua edelleen harmittaa se torstain tutkinto. mutta ehkä mä oon silti tajunnut sen, että kolmonen on oikeesti hyvä numero, varsinkin kun mulla on vielä puolet tekemättä.

mulla on nyt iloinen ja rento ja jollain tavalla tosi seesteinen fiilis. eräs ihanainen tyttönen saapuu tänään tänne kaukaa landelta. se tekee mut iloiseksi. kaikki tuntuu tänään olevan hyvin. ehkä mä en tällä kertaan vain kuvittele sitä, vaan ehkä kaikki on oikeesti hyvin.

ps. kuvat on täältä taasen...