Ylijumala.

Väsynyt. Väsyneempi. Väsynein minä.

Tajuttoman rankka, tosi vaihteleva, äärettömän tunnerikas ja silti mahtava viikko takana. Nyt mulla ei oo tarpeeksi sanoja. Sisällä velloo tyhjyys ja suuri väsymys, sekä haikeus. Oli niin paljon ihania ihmisiä tällä ihanalla viikolla ihanan leirin merkeissä.

Going away means forgetting.

Peter Pan on fiksu kaveri. Mutta joskus täytyy vaan sanoo hyvästi, lähteä ja unohtaa, vaikka se sattuu ja suruttaa. Ajatukset olleet vähän muilla mailla, teillä tietämättömillä.

Koko viikon stressi purkautu viime yönä, kun kuljin kesäisessä juhannusyössä yksin itkien. Olin tulossa kavereiden pienistä juhlista. Lähdin sieltä muita aikasemmin koska alkoi ahdistaa, muut oli biletuulella mutta mä en yhtään. Ei ollut niin hauska ilta, kuin eka kuvittelin.

Tänään lähden sivistyksen ulkopuolelle ihanan kuuden kanssa! Tätä mä olen odottanut kauan kauan, siitä asti kun toukokuussa tapasin nämä kuusi. Vielä on paljon hommia tehtävänä ennen lähtöä, mutta wuuuuuuuuu oon lähdöstä tajuttoman innoissani!

Vaikeaa selittää ja ymmärtää, miten toisesta aina jälki jää.

 

 PMMP - Joutsenet

Halaus. "Hauskaa kesää ja selviä intissä." "Joo, katotaan kauanko kestää, että lennän sivariin haha." Heippa. 

Ja muutamia katseita hänen selkäänsä, kunnes hän kääntyi kulman taakse ja katosi näkyvistä.

Onko sittenkään hyvä näin?

Mä tunnen kuinka mun stressitaso nousee. Pitäisi tehdä sitä ja tätä ja tota sekä hoitaa vielä tuokin, ottaa selvää siitä ja tarkistaa tämä ennen ensi viikkoa. Lisäksi pitäisi käydä töissä ja lukea ylppäreihin. En oo koskaan aikasemmin ollut näin stressaantunut kesällä. Mä tunnen vaan sen, miten mun sisällä kuohuu eikä mun mieli tai kroppa pysty rauhottumaan.

Stressin lisäksi mua suruttaa. Mua suruttaa koska en näe sitä yhtä kivaa enää koskaan huomisen jälkeen. Vielähän olisi huominen aikaa yrittää vaikka mitä, mutta se että joutuisi kauheasti yrittämään jotain tuntuu kauhean teennäiseltä. Joten ehkä asioiden pitää antaa mennä niin kuin ne on mennäkseen. Huominen vielä ja sitten ehkä joskus sattumalta törmään häneen, ehkä en.

Nyt tuntuu, että pää hajoaa. Liikaa tekemistä, liikaa ajattelemista, liikaa hoidettavaa, liikaa suunniteltavaa. Liikaa kaikkea. Ai mikä kesäLOMA?

Jos sinä vain haluat.

kerro minulle nimesi
kerro minulle tarinasi
näytä minulle sisimpäsi
näytä minulle maailmasi
ja jos sinä vain haluat
minäkin uskallan
avata sinulle minun maailmani
ja minä voin olla rohkea
päästäen sinut lähelleni
sillä vain silloin sinä voit 
tuntea minut kokonaan
jos sinä vain haluat

I still repeat things you said to me in my head.

Mua ahdistaa. Mua väsyttää. Mua itkettää. Käyn jotenkin ihan ylikierroksilla, en pysty olemaan paikallani eikä mun ajatuksetkaan pysty. Coldplay soi koko ajan taustalla. Se ei rauhoita mua. Edes sateen ääni ei rauhoita mua. Kaikki tuntuu vaan niin sekavalta. Mielessäni pyörii kaikki samat ajatukset uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Se monen päivän hyväntuulisuusputki taisi loppua. Jotenkin vaan oon ihan lopussa. Onneksi on viikonloppu ja huomenna nään ystäviä pitkästä aikaa, niin saan ladattua akkuja ensi viikkoa varten.

Olisin voinut julkaista täällä varmaan miljoona weheartit -kuvaa, jotka kaikki olisivat kuvanneet mun hyvin sekavia fiiliksiä. Ne kaikki olisivat olleet täynnä samanlaisia haikeita lauseita, tyhjiä kysymyksiä ilman vastauksia. Mutta julkaisen vain tämän yhden, koska tuo lintu näyttää yhtä yksinäiseltä kuin musta tuntuu.

Ja loppuun siteeraan Coldplayn Fix you:ta.

"When you try your best but you don't succeed. When you get what you want but not what you need. When you feel so tired but you can't sleep. Stuck in reverse..."

Onko huono juttu olla hyvällä tuulella?

Viime yönä näin ihanaa unta. Siinä oli kiva ihminen ja sain olla sen kivan ihmisen lähellä käsi toisen kädessä. Oli tosi tyhmää herätä siitä, mutta onneksi aurinko sentää paistoi silloin mun huoneeseen.

Tänään se yksi kiva kysyi multa: "Ootsä aina noin hyvällä tuulella vai leikitsä vaan jotain?" Kaikkein hassuinta tässä oli se, että tuolla hetkellä mä en itse kokenut olevani hyvällä tuulella vaan äärimmäisen turhautunut. Ja mitä hän tuolla oikein tarkoitti? Mä en ymmärrä. En mä mitään ole leikkinyt, vaan ihan oikeasti olen ollut hyvällä tuulella joka päivä. Hänestä ja hänen ajatuksistaan on niin vaikeeta ottaa selvää...

Mun töissä on muuten ihan pirun hyvät luontaisedut, nimittäin: kaduilta saa hirveesti ilmasta ruokaa! Tänäänkin kun tulin kotiin reppuun oli tarttunut mukaan pussillinen tuc-keksejä, purkki chili-paprika crème fraîchea ja iso luomujuusto. Köyhä opiskelija kiittää! Ja muutenkin musta on hauskaa pyöriä päivät pitkät kaupungin kaduilla ja kohdata erilaisia ihmisiä.

Nyt mä en ole enää hyvällä tuulella, vaan mua vähän itkettää. En tiiä miksi. Kuuntelen sadetta. Ehkä se rauhoittaa tai jotain.

Turn into something beautiful.

Coldplay - Yellow

Näin tänään ystävää, jota en ollut nähnyt puoleen vuoteen. Ja silti oli kuin me oltaisi nähty viimeksi eilen. Kaikki jatkui siitä mihin jutut puoli vuotta sitten jäi. Nyt mä vain fiilistelen. Fiilistelen kesää ja aurinkoa, ihmisiä ja tunteita, hyvää musiikkia ja päivien tapahtumia. Mä fiilistelen ihan vaan elämää yleensä.

Mä haluaisin puhua, mutta en löydä tarpeeksi sanoja.

Mä elän ja hymyilen.

Mä tartun tilaisuuteen, jos sellainen tulee. Tai yritän ainakin.

Kesä on kaunis, sä olet kaunis ja elämä on kaunista.

Mä elän päivän kerrallaan.

Mä mietin mitä vain voi tapahtuu.

Tällä viikolla oon tutustunut yhteen aika ihanaan ihmiseen. Mä en tunne häntä vielä kunnolla, mutta ehdottomasti haluan tutustua häneen tosi paljon paremmin. Harmi vain, että oon hänen kanssaan aktiivisesti tekemisissä enää kaksi viikkoa ja sitten mä olen viikon sivistyksen ulkopuolella ja kun palaan hän on lähtenyt vähintään kuusi kuukautta kestävään höykytykseen... Mutta kahdessa viikossakin kerkiää tapahtua vaikka mitä! Kerkiäähän?

Tällä ihmisellä on ihan tajuttoman loistava asenne elämään ja sitä mä ihailen. Miten joku voi nähä kaiken tulevaisuudessa olevan niin positiivisena? Hän kertoi mulle, ettei hän pelkää vanhenemista. Sen sijaan hän odottaa innolla, mitä vuodet tuovat tulleessaan, sillä joka vuosi oppii jotain uuttaa. "Tänä vuonna mä oon oppinut, että oikeesti pitää kuunnella itseään, sitä mitä haluaa elämältä ja seurata sitä. Niin sanotusti pitää seurata sydämensä ääntä." Ihan mahtava ajattelutapa! Pitää yrittää vähän uusiksi pohtia omaakin elämänasennetta.

Maanantai mua vähän jänskättää, koska nyt tuntuu, että oon hieman sekaisin. Hyvällä tavalla sekaisin ehkä. Jotenkin hassua. Sisällä kuplii ja kihelmöi. Mun naama taitaa hymyillä jatkuvasti. Hihi ei tämmöstä olekaan ollut pitkään aikaan.

Kuuntele kuinka pihan perällä itkee lintu.

Kyllä mä tiesin, että tää duuni ei tuu olemaan mitenkään helppoa. Se on helvetin rankkaa duunia. Eilen olin päivän lopussa niiiiiiiin turhautunu, meinasin hajota siihen paikkaan. Onneksi tänään meni vähän paremmin. Ehkä mä alan pikkuhiljaa löytää mun taktiikkaa tähän hommaan.

Oon ollu nyt joka päivän jälkeen ihan poikki. Kun on koko päivän auringossa, ihan voi tuntee kuinka omat hartiat palaa, kohtaa koko ajan tosi tympeitä keski-ikäsiä mutta myös ihania kiinnostuneita nuoria ja symppiksiä vanhuksia, ja ite pitää koko ajan olla positiivinen ja pirtee ja edustava, niin se vetää voimat aika loppuun. Oi onneks kohta on viikonloppu ja huomenna tulee Tuittu yhdeksi yöksi tänne ja aaaaa toivotaan että ens viikolla rupee duunit sujumaan paremmin. Mä en jaksa tätä epäonnistuja-oloa...

Mutta onneksi mun työkaverit on mahtavia!

Asfaltti on armoton alusta kompastua.

Tänään oli eka työpäivä kaduilla. Siellä mä kiertelin viisi tuntia, juttelin hyviä keskusteluja muutamien ihmisten kanssa, koin kylmän viileitä en-edes-katso-sinuun -ohituksia (oli vähän turhauttavaa kieltämättä), moikkasin parit tutut, sain palaneet olkapäät sekä kipeät jalat ja myös KAKSI lahjoittajaa.
Hyvä päivä siis. Homma oli ihan hauskaa.

Kädet osuu maahan
Ja ensimmäinen ajatus on olla
Nousematta enää koskaan
Luovuttaa suosiolla
Jäisit vaan siihen eikä kukaan tulisi

Ja huomenna taas sama. Positiivisella asenteella vaan, ei saa antaa tympeiden ihmisten lannistaa!

Minä ja mun feissauskansio nujerretaan kaikki kovanaamat hyvän asian edessä.

Hei kesäkuu!

Louis Armstrong - What A Wonderful World

Voisin nyt sanoa, että kesä on täällä. Mä olen iloinen. Koeviikko menikin vain puoliksi päin helvettiä (tuli yksi 9 ja 10 ja muista kahdesta kurssista en puhu). Hassua on, että kaverista tuli ylioppilas ja mustakin kolmensadankuudenkymmenenviiden päivän päästä tulee.

Maailma on kaunis ja elämä on mahtavaa.