mitä?

huoh nyt se on ohi. tutkinto.
ne sano, että meni hyvin.
ne sano, että nyt voin ottaa minkä vaan nuotin ja osaan soittaa sen.
ne sano, että sain 3/5. yli puolet pisteistä.

miks mä sit itken?

musta tuntuu, etten ollu tarpeeks hyvä.
musta tuntuu, että kaikki odotti multa enemmän.
enkä mä pystyny täyttää niiden odotuksia. taaskaan.

mä vaan oisin voinu olla niin paljon parempi............

jännitystä, seikkailuja ja tosi villejä juttuja.

seikkailuista ja tosi villeistä jutuista en tiedä, mutta jännitystä ainakin.
tänään pitäisi soittaa taas yleisön edessä. ja tällä kertaa yleisössä istuu ihmisiä jotka arvioi. ihmisiä jotka kuuntelee tarkasti joka ainoan sävelen. ja jotka kirjoittaa ylös muistiin juttuja. hui kamalaa.
jännittää ja pelottaa. mutta nyt tuntuu siltä, että vireystaso on ainakin kohillaan. tärisyttää tärisyttää.

tää kuvaa mun tän hetken fiilistä täydellisesti.
onneks tota mun ei kumminkaan tarvii soittaa tänään.

aamukahvia.

aamukahvia ja suklaata.
vapaa päivä ja psykan kirja.
ulkona sataa lunta.
kun ensilumi laskeutuu tekee ihan kauheasti mieli aina soittaa.
aamut on parasta hihi.
hymyilkää tekin.

vuosi on tullut jo kirjoiteltua juttuja. hassua sekin.

we<3it

musta tuntuu ettet edes muista.

heipähei.
minua itkettää. taas.
en tiiä miksi. väsymys. ehkä ikävä.
jännityskin vähän.

damdidam jos haluaisit.
damdidam musta tuntuu ettet edes muista.
damdidam mutta jos kumminkin haluaisit.
damdidam olisin luonasi.

oon huomannut, että tavallaan aina unohdan.
ja silti olet mielessäni koko ajan.
voiko jotain unohtaa miettimällä sitä liikaa?

mielessä haaveita. epärealistisia.
mieli melankolinen. se on niin tuttu tunne.
tuttu ja turvallinen.

ehkäpä joskus sinä vielä muistat.
et ehkä huomenna. et ehkä ensi vuonnakaan vielä.
mutta silti jos vielä joskus sinä muistaisit.
damdidam minä odotan.
ja hiljalleen tapan itseni tähän toivoon, mikä kaiketi on ihan turhaa.

Negative - Believe

God it's been so long
Since we tried to get along
So many things we're left unsaid
That's why I found myself today
I'm wondering how you feel
Do you ever think of me
When you're touching someone else?

Is it hard to believe?
It was all in me, was it something I said
Or something I did

So many roads to go
But only one will lead us home
Gotta face it all alone
Try to make it on my own

Is it hard to believe?
It was all in me, was it something I said
Or something I did
Now it's all coming back to me
And the time has gone by and I see
So selfish I know I can be
Broken your trust in me
I just refuse to believe

God it's been so long
Since we tried to get along gotta face it all alone
Try to make it on my own

Is it hard to believe?...

Believe. Believe.

romahdusvaara.

"People cry, not because they're weak. It's because they've been strong for too long."
- Johnny Depp

eilen mä hajosin. kirjaimellisesti.
aluksi säestysharkkojen jälkeen viuluopettajan edessä. soitin huonosti ja sitten hajosin. itkin ja selitin jotain. hän sanoi, ettei mulla ole mitään hätää. mä olen hänen mielestään valmis, eikä hän ole huolissaan. se lohdutti.

sitten kun lähdin sieltä romahdin jotenkin ihan täysin. soitin ystävälle ja hän tuli juoksujalkaa ja halasin lujasti. ja mä vaan itkin hänen kaulahuiviinsa. käveltiin ulkosalla kolme tuntia. mä vaan itkin ja kerroin ja itkin ja puhuin ja itkin. kerroin asioita, joita en ole kertonut kenellekään muulle koskaan aikasemmin. mun oli vaan pakko puhua se suuri musta ja ahdistava möykky ulos täysin ja kokonaan. oli ihan pakko. menneisyyden haamut ja luurangot tulivat esille. kerroin ahdistuksesta, yksinäisyydestä, pelosta, syömättömyydestä. asioista, jotka mietityttää. hän vain kulki rauhassa mun vierellä, kuunteli, lohdutti, halusi auttaa mua. hän sanoi, että mä oon vahva koska mä uskalsin soittaa hänelle ja pyytää apua. sillä hetkellä ei kyllä tuntut ollenkaan vahvalta. päinvastoin.

en oo pitkiin aikoihin itkenyt noin paljoa kenenkään nähden. mutta eilen oli vaan sellanen fiilis, että nyt pitää antaa kaiken sen pahan olon tulla ulos. ja se auttoi tosi tosi paljon. mä muistin, ettei mun tarvii jaksaa kaikkee yksin, vaan mä voin myös joskus näyttää muille ne heikot hetket.
aina ei tarvii olla vahva.

we<3it

maalasin pirut seinille.

olisi eilen pitäny jättää kirjottamatta........

tänään taas tuntuu siltä, että pää hajoaa.
tänään alkoi koeviikko ja ensimmäinen koe uusintaan. mä en vaan osannut.
huominenkin koe menee uusintaan, koska en pysty lukemaan tänään.
(kyllä, meillä on lauantaina koe.)

mä oon taas ihan sekasin. seinät vaan lähestyy ja kohta ne kaatuu päälle.
mä ihan oikeasti luulin, että tää paha olo olisi jo mennyt pois. kadonnut kuin tuhka tuulee, eikä se tulis koskaan enää takasin. ja sitten tänää iski jälleen julma maailma vasten kasvoja. minne se kaikki ihmeellinen energia oikeen katosi? miksi sen piti loppua juuri, kun sitä tarvitsisin?

mä en ihan oikeasti enää tiedä, kuinka kauan mä vielä jaksan tätä.
mä oon vaan ihan lopussa.

elämä on muutenkin tarpeeksi vaikeaa, joten mikset yrittäisi hymyillä?

viikon alussa luulin, että tästä viikosta tulisi taas yhtä helvettiä. mutta jollain ihmeellisellä tavalla oon saanut jostain jotain ihmeellistä energiaa. mä en tiedä mistä se tulee, miten se tulee tai miksi se tulee, mutta on se ihan kivaa. on ollut ihan hyviä fiiliksiä viime päivinä.

oon jopa joinain päivinä nauranut. oon nähnyt sen toivon häivähdyksen ja jopa saanut siitä jonkinlaisen otteen. saa nähä milloin se ote lipeää taas.

oon viime aikoina miettinyt paljon asioita. tajusin, kuinka poikki mä oon. lopussa ja väsynyt tähän kaikkeen. mä oon palannut moniin muistoihin ja tajunnut niistä juttuja, joita aijemmin ei ole miettinyt. yksi ihminen on myös ollut mun mielessäni. oon kelannut aikaa taakse päin. uudestaan ja uudestaan. ja vielä kerran uudelleen. oon ehkä tajunnut hänestäkin asioita. sen ainakin, että häntä en voi unohtaa. ehkä koskaan. vai voiko aika tehdä sen puolestani?

we<3it

haluaisin nähdä sateenkaaren.

haluaisin nähdä auringon

ja haluaisin lumen

haluaisin nähdä vihreät silmäsi

ja haluaisin halauksen

haluaisin itkeä

ja haluaisin nauraa

haluaisin puhua

ja haluaisin vain olla hiljaa

haluaisin nähdä sateenkaaren

ja haluaisin löytää sen aarteen

haluaisin juosta lujaa

ja haluaisin päästä pois täältä

haluaisin nähdä hymyilevät kasvot

ja haluaisin nähdä onnistumisen

haluaisin olla taas onnellinen.

it's okay to be sad, isn't it?

 

yksin, kaksin, kolmin ja silti yksin. kotona kaikki kotona, mutta musta tuntuu että oon yksin. koulussa paljon porukkaa, kavereita ja ystäviä, ja silti tuntuu, että oon yksin.

aamut on parasta, silloin ei oo yksinäinen olo. silloin on sellainen olo, että ehkä mä vaan kuvittelen kaiken. ehkä kaikki on sittenkin ihan hyvin. ehkä on jotain toivoa, josta pitää kiinni. ehkä on ihmisiä, jotka välittää, jotka ei mee pois, jotka ei jätä mua yksin. mutta kun päivä kääntyy iltaan, kaikki toi katoaa jonnekin. pimeässä pitkäsormiset kädet kiertyy mun kaulan ympärille ja yrittää tukahduttaa mun hengityksen, siinä koskaan onnistumatta. pimeässä joku työntää mun pään täyteen inhottavia, ahdistavia ajatuksia. ne nakertaa ja kuiskailee mun sisällä koko pitkän pimeän yön. ja kun tulee aamu ne hetkeksi väistyy, mutta kun aamu kääntyy päivään ne palaa taas vaimeina ja vahvistuu iltaa kohden. mitä mulle tapahtuu?

väsyttää.

väsyttää.

väsyttää.

väsyttää....

mä nukuin päiväunet tai iltaunet tai jotkut sellaset mitkä ne nyt ikinä onkaan kun ne nukkuu puoli seittemästä puoli kahdeksaan illalla. tänään oon tehnyt kaikkea, ehkä liikaakin. monta tuntii koulujuttuja, ollut soittotunnilla ja ekalla ajotunnilla. on ollut ihan kivaa, ainakin päällisin puolin. jossain syvällä sisällä on taas nakertanut se sama paha olo koko päivän. mä en tiedä, mistä se tulee, mutta mä haluaisin kauheesti puhuu siitä ystäville. haluisin puhuu ja haluisin et ne ymmärtää miltä musta tuntuu. ja vaikka puhun ja ne nyökyttelee, en usko että kukaan oikeesti ymmärtää. tätä on vaikeeta selittää, koska mä itekkään en ymmärrä. 

we<3it

mä en tiedä mistä tää johtuu. mä en tiedä miten tää menee pois.

"ootko sä ihan terve?" isi kysyi tänään. ".............. jooo, kaikki on ihan hyvin." tekohymy päälle. eh eh.

musta vaan tuntuu jotenki nii ....väärältä. tai siis mitä mä oon tehny, että mulla on näin paha olla? ei tää kai oo normaalia, eihän? mä en enää tiedä, mikä on normaali olotila ja mikä ei. kaikki on vaan jotenki niin sumusta ja solmussa ja sekasin ja irrallaan ja ja ja. 

se toinen ulottuvuus.

mun pää tuntuu ihan joltain pyörremyrskyltä. kaikki on siellä ihan sekaisin.

kuka mä oon? mikä mä oon? missä mä oon? miks mä oon?

tänään olin koulussa. ja silti koko ajan jossain muualla. mitä tapahtuu? kaikki meni vaan ihan ohi, en saanu otetta mistään. seisoin vaan paikoillani, katoin ympärilleni. näin valtavan ihmisten ja materian määrän ja silti en nähnyt mitään. kuulin naurun ja puheen sorinan ja silti en kuullut mitään. kaikki vaan jotenki oli, mutta silti ei ollut mitään.

jotkut kaverit tuli aina välillä kysymään: "hei onks sulla kaikki ihan hyvin?" silloin havahduin takasin tänne ja vastasin: "mä en tiedä. kaikki vaan tuntuu tosi pahalta. ehkä, en oikeen tiiä......." ja samassa olin taas hävinnyt jonnekin toiseen ulottuvuuteen.

ja siellä mä harhailin koko päivän. siellä oli sumuista. siellä oli pimeää. siellä ei ollut mitään. vain minä. olin yksinäinen, mutta en edes kaivannut seuraa. olin hämmentynyt ja halusin päästä takaisin tähän maailmaan. mutta oikeestaan mä en edes yrittänyt sitä. mä vaan olin ja en ollut.

ette ikin arvaa mist kuvat......

pause.

kuljit kanssani kerran
minun virelläni
aivan lähelläni
sinä olit minun turvani
sinä olit minun oppaani
mutta aivan liian nopeasti
tiemme erkanivat
ja samassa minä eksyin
enkä vieläkään ole löytänyt takaisin

tänään taas niin turha päivä. tavallaan aika paha olla, tavallaan ei tunnu miltään. ihanku joku olis painanut pause -nappulaa ja unohtanut käynnistää mun elämä uudestaan.

kadonneita paloja ehkä palapelistä.

mulla on vaan niin yksinäinen olo

leikin, että oon vahva

vaikka oikeesti oon palasina

miksi musta on tullut tällanen?

miksi mä olen särkynyt?

särkynyt pieniksi siruiksi

varissut ympäriinsä

haalistunut, kadonnut, hukkunut

eksynyt

kuka mut korjaa?

etsii kaikki palat yks kerrallaan

ja kokoaa taas kasaan

entiselleen, ennalleen

jotta voin taas särkyä uudelleen

pienet askeleet.

pienin askelin tallustaa

lapsi kohti ankaraa maailmaa

voimia hän sinulta saa

enemmän kuin ehkä uskotkaan

niiden avulla hän jaksaa

kohdata kaiken sen

mitä maailma tuo tullessaan

isi, olet paras. <3

pitäis olla jotenkin niin smooth.

aamu alkoi kauniina. katsokaa mitkä värit nouseva aurinko maalasi taivaan rantaan! aamu alkoi myös hyvin.

päivällä oli kylmä.

kädet jäässä.

varpaat jäässä.

kaikki paikat jäässä. sisälläkin.

kipeys saapumassa kylään.

miten selviän talven yli?

eilen sain viulutunnilla ihan tosi hyvää palautetta. hymy taisi ylettää korvasta korvaan loppu päivän.

pitäisi kirjoittaa huomiseksi mielipideteksti eutanasiasta. liian vaikeaa, liian vaikeaa. en pysty ajatteleen niin vakavaa juttua nyt, saati sitten muodostamaan siitä selkeetä mielipidettä.

ajatuksissa pyörii taas se sama viime kesän ihminen. siellä hän on ollut koko viikon ja varmaan tulee olemaan jatkossakin. ainakin jonkin aikaa vielä, jos en näe häntä. mutta mä haluan nähdä, enkä halua unohtaa. okei, en usko että pystyn unohtamaan. pitäis kai olla jotenkin niin smooth, mutta en taida pystyä siihenkään.

musta on hassua kun mun hiukset kutittelee mun niskaa hihi. en muista milloin viimeksi ne olis osuneet sinne. sieltä ne takut pikkuhiljaa tulee jei.

aamulla kun heräsin.

aamulla kun heräsin, ajattelin kauhuissani tulevaa päivää.

aamulla kun heräsin, olin varma etten selviäisi tästä päivästä.

aamulla kun heräsin, päivä näytti harmaan rumalta.

aamulla kun heräsin, tässä päivässä ei näkynyt mitään hyvää.

mutta sitten kaikesta huolimatta, mä selvisin.

selvisin hengissä mokailuista huolimatta. pää pystyssä voittoon.

aika hämmentävää, mutta silti ihan kivaa.

koko päivän mietin viikonloppuna tapaamaani ihmistä. sitä kivaa poikaa.

ystävä sanoi, että silmäni syttyivät samantien kun sanoin tuon pojan nimen. onko se hyvä asia?

musta tuntuu, että alan taas kehittelemään solmua sisälleni. pitäisi osata lopettaa se heti alkuunsa, mutta en taida taaskaan osata. haluaisin vain tuntea sen lämpimän käden, joka yllättäen silitti selkääni. haluaisin vain tuntea sen lämpimän sylin, jonka sisään sulkeuduin. haluaisin vain nähdä ne silmät. ne kauniit silmät....

muutin hieman (paljon) ulkoasua. se on nyt lämpimämpi. ehkä tein siitä sellaisen, koska itse palelen kakskytneljäseittemän.

sydän hakkaa.

sydän hakkaa.

se ei lakkaa.

se ei lakkaa.

vaan se hakkaa.

vaan se hakkaa.

miksi se ei lakkaa?

vaan hakkaa edelleen.

kaipaus kuvottaa.

viikonlopun olin kouluttajakoulutuksessa, jossa kouluttajat kouluttivat minusta kouluttajaa, jotta voisin itse kouluttaa ensi keväänä koulutuksissa. hassua, aika monta kouluttajan tapaista sanaa.

siellä oli myös yksi ihminen viime kesältä. hän, jota mulla oli kaikkein suurin ikävä. ja se ikävä on taas, oivoi. onneksi hän lupasi soittaa, jos saapuu tähän kaupunkiin. toivoisin, että hän saapuisi pian. kaipaus kuvottaa ja ikävä oksettaa.

mutta mulla oli kiva viikonloppu.

ps. ei voi olla totta, miten mun ajatuksen mätchää tämän kivan blogin uusinpaan päivitykseen??

katumus, melkein kuin katekismus.

eilen olin väärässä.

kaksi jälkeä jäi sittenkin.

punaista ja sievää. rintarinnan.

aamulla jo vähän kadutti, koulussa enemmän.

jos joku kysyy sanon, että kissa raapaisi.

ehkä liian läpinäkyvä selitys?

syömistäkään en jättänyt.

sekin kaduttaa.

ehkä sitten myöhemmin, kun on taas tarpeeksi paha olla.